WeBible

1 - Kuin Lysias, kuninkaan edustusmies ja lanko ja ylimmäinen neuvonantaja, nämät kaikki tietää sai, oli hänen mielensä sangen paha,

2 - Ja kokosi yhteen kahdeksankymmentä tuhatta miestä ja kaiken hevosmiesjonkon, ja meni Juudalaisia vastaan siinä luulossa, että hän pakanat kaupunkiin panis,

3 - Ja että hän templin nautitsis, voittaaksensa sillä rahaa, niinkuin muutkin pakanain kirkot, ja ylimmäisen papin virkaa vuosi vuodelta myydäksensä.

4 - Mutta ei hän ajatellut, että Jumala vielä väkevämpi on, vaan luotti suuren joukkonsa päälle, joka hänellä oli hevos- ja jalkaväestä, ja kahdeksankymmenen elephantin päälle.

5 - Kuin hän nyt Juudeaan tuli, sioitti hän itsensä yhden kaupungin eteen, Betsura nimeltä, joka Jerusalemista oli viiden vakomitan takana vuorella.

6 - Kuin Makkabealalnen ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, sen kuulivat, että hän kaupungin piirittänyt oli, rukoilivat he ja kaikki joukko Herraa huokauksilla ja kyyneleillä, että hän yhden hyvän enkelin lähettäis, joka Israelia auttais.

7 - Ja Makkabealainen oli ensimäinen, joka itsensä varusti, ja neuvoi muita, että he hänen kanssansa koettelisivat ja veljiänsä auttaisivat.

8 - Ja menivät niin toinen toisensa kanssa ulos. Mutta niin pian kuin he ulos Jerusalemin eteen tulivat, näkyi heille yksi hevosinensa valkeissa vaatteissa ja kultaisissa haarniskoissa, joka meni heidän edellänsä.

9 - Niin he kiittivät laupiasta Jumalaa, ja olivat rohkiat lyömään vihollisiansa, vaikka he vielä julmimmat pedot olisivat olleet, ja olis rautainen muuri heidän edessänsä.

10 - Senkaltaisella sydämellä vaelsi koko joukko edeskäsin auttajansa kanssa, jonka heille laupias Jumala taivaasta lähettänyt oli,

11 - Ja karkasivat vihollisten päälle niinkuin jalopeurat, ja löivät heistä yksitoistakymmentä tuhatta jalkaväkeä ja kuusitoista kymmentä sataa hevosmiestä,

12 - Ja kaikki muut pakoon karkottivat, että enin osa, joka sieltä palasi haavoitettu oli. Ja Lysias itse myös häpiällisesti pakeni ja pääsi pois.

13 - Kuitenkin oli Lysias toimellinen mies. Kuin hän nyt sitä tappelusta, jonka hän kadottanut oli, itsellensä ajatteli, ja näki Juudalaiset voittamattomaksi, että heitä kaikkivaltias Jumala niin autti,

14 - Lähetti hän heidän tykönsä ja taritsi heille rauhan, ja lupasi myös kuninkaan saattaa heidän ystäväksensä.

15 - Se kelpasi Makkabealaiselle; sillä hän näki sen parhaaksi. Ja kuningas mielistyi siihen sovintoon, jonka Lysias Makkabealaisen ja Juudalaisten kanssa tehnyt oli.

16 - Ja kirja, jonka Lysias kirjoltti Juudalaisten tykö, oli näin: Lysias toivottaa Juudalaisille terveyttä!

17 - Johannes ja Absalom, teidän lähetyksenne, toivat yhden kirjan ja ovat rukoilleet sitä asiaa, jonka tähden he lähetetyt olivat.

18 - Mitä nyt kuninkaalle ilmoittamista on ollut, olen minä tehnyt, ja hän on kaikkiin, mitä tarpeellinen on, suostunut.

19 - Jos te nyt sananne ja lupauksenne pidätte, niin minä myös edespäin ahkeroitsen teidän parastanne katsoa.

20 - Ja joka kappaleesta erinänsä on teidän ja minun lähetykselläni käsky, teitä pitemmälti neuvoa. Tällänsä olkaat Jumalan huomassa!

21 - Annettu 148 vuonna, 24 päivänä Dioskorin kuuta.

22 - Kuninkaan kirja oli näin: Antiokus kuningas tervehtii veljeänsä Lysiasta!

23 - Että meidän isämme täältä erinnyt on ja jumalien sekaan tullut, ei ole meille mitään rakkaampaa kuin se että rauha meidän valtakunnassamme olis, että jokainen omaansa katsoa sais.

24 - Me kuulemme nyt, ettei Juudalaiset ole tahtoneet suostua jumalanpalveluksensa muutokseen pakanain tavalla, vaan tahtovat uskossansa pysyä ja anovat, että he siinä saisivat pysyä.

25 - Että me nyt sen hyväksi löydämme, että tämä kansa myös rauhassa eläisi ja alallansa olis, niin on meidän tahtomme, että heille heidän templinsä jälleen annettaan, ja he saavat olla hallituksessansa ja menoissansa, niinkuin heidän esi-isänsäkin olleet ovat.

26 - Sentähden tee sinä hyvin, ja lähetä muutamia heidän tykönsä, heidän kanssansa rauhaa tekemään, että koska he meidän tahtomme tietävät, surutoinna ovat ja töistänsä pelkäämättä pitävät vaarin.

27 - Kuninkaan kirja Juudalaisten tykö oli näin: Antiokus kuningas toivottaa Juudalaisten hallitukselle ja kansalle terveyttä!

28 - Jos teidän kaikkein hyvin kävis, sen me mielellämme kuulisimme; meidän käy hyvin.

29 - Menelaus on meille ilmoittanut, että tahdotte vaeltaa meidän maallemme, ja teidän asianne meidän tykönämme toimittaa.

30 - Sen tähden kaikille niille Juudalaisille, jotka tämän ja kolmenkymmenen päivän välillä Huhtikuuta vaeltavat, pitää vapaa tie oleman, itsensä pitää ruassa ja muussa lakinsa jälkeen, niinkuin ennenkin.

31 - Ei myös kenellekään pidä mitään pahaa tapahtuman, sentähden mitä tähän asti meille tehty on.

32 - Todistukseksi olen minä Menelauksen teidän tykönne lähettänyt, teille leviämmältä tätä ilmoittamaan.

33 - Tällänsä olkaat Jumalan huomassa! 148 vuonna, 15 päivänä Huhtikuuta.

34 - Kirjoittivat myös Roomalalaiset Juudalaisten tykö, kuin seuraa: Kvintus Memmius ja Titus Manlius, Roomalaisten sanansaattajat, taritsevat Juudalaisille tervehdystänsä.

35 - Kaikkiin, mitä Lysias, kuninkaan sukulainen, teille myöten antanut on, suostumme me myös.

36 - Mutta että hänelle näkyy se hyväksi, muutamat asiat kuninkaan tykö antaa tulla, niin sovitelkaat keskenänne, ja lähettäkäät nopiasti joku meidän tykömme, että me yhdistäisimme itsemme toinen toisemme kanssa; sillä me menemme parhaallamme Antiokiaan.

37 - Sen tähden kiiruhtakaat, ja lähettäkäät monikahtoja, että me tietäisimme teidän mielenne. Tällänsä olkaat Jumalan huomassa! 148 vuonna, 15. päivänä Huhtikuuta.